maanantai 31. joulukuuta 2012

Uusi



 
Parempi vaan jättää tämä vanha. Sihauttaa ilmaan räiskeiden sekaan.

Ne illat, kun sydäntä painoi suru. Ne hetket, kun oli vaikea nähdä eteenpäin. Sohvan nurkat alkuyön pimeydessä. Aamut liian laihan teen kanssa. Sanat, jotka sanoi väärin ja väärällä hetkellä. Sanat, joita ei sanonut, vaikka piti. Anteeksipyynnöt, että on olemassa. Anteeksipyynnöt, että ei ole joka hetkessä olemassa. Epäilyt, etteikö saisi, etteikö uskaltaisi, etteikö osaisi. Kiire, joka melkein nielaisi. Päivät, jotka suhahtivat ohi liian nopeasti. Päivät, jotka kaiversivat ikuisuuden kuin toukat. Hymyt, jotka eivät tulleet silmistä saakka. Itkut, jotka jäivät kurkkuun. Halaukset, jotka eivät koskaan auenneet.

Parempi vaan ottaa vastaan kaikki uusi. Aloittaa alusta.

Illat, jotka työntävät murheen syrjään. Hetket, jotka antavat lupauksen huomisesta. Alkuyön iltojen pehmeys. Aamut parhaimman kiinalaisen teen kanssa. Sanat, jotka osasi sanoa oikein juuri oikealla hetkellä. Sanat, jotka sai sanotuksi. Rohkeus olla oma itsensä. Rohkeus antaa asioiden olla. Usko, että saa, uskaltaa ja osaa. Hetket, jotka kannattelevat. Päivät, jotka ovat olemassa vain yhtä hetkeä varten. Päivät, jotka keinuttavat huumaavassa onnessa. Hymyt, jotka tulevat niin syvältä, että pakahduttaa. Itkut, jotka tulevat niin syvältä, että pakahduttaa. Halaukset, jotka aukeavat itsestään.

Parempi vaan.