Kävin lähialueen ruokakauppojen Ferrarissa eli Lahden Launeen Citymarketissa (mainosrahat voi
maksaa tililleni, Mr/Mrs Kesko). – – Hmm. Jäin miettimään tuota käydä -verbiä... Voiko kahden tunnin haahuilua ruokaosastolla kutsua käymiseksi?
Aloitin vihannesosastolta. Kävin ensin silittelemässä avokadoja. Niiden ruma ankanpoikamainen olemus koskettaa aina: Roisi ulkonäkö, mutta sisällä huumaavan kauniin vihreä, pehmeä hedelmäliha sekä täydellisen sileä kivi. Parsat hymyilivät minulle vienosti kainoine nuppuineen. Nostelin ne mitä hellimmin kärryyn, nuput napsahtelevat poikki niin herkästi. Tomaattien viileä pinta ilahduttaa joka kerta. Luomutomaatit hymyilevät vieläkin punaisimmin ja makeimmin huulin. Ne kuiskivat siirtymään mitä pikinmiten juustotiskille vuohenjuustojen luokse, mutta kesäkurpitsat, kevätsipulit ja ruccola kietovat minut pauloihinsa. Kauhukseni huomasin lähes unohtaneeni mehevästi rouskuvat paprikat, jotka keltaisina ja punaisina suikaleina näytävät ja maistuvat täydelliseltä näkkileivän päällä.
Suuntaan teehyllylle. Tuijottelen huumautuneena pusseja ja kuvittelen itseni keittämässä höyryävää pannullista sielua hellivää juomaa joka ikisestä pussista. Katson, kuinka joku nappaa hyllystä pussiliptonit ja melkein avaan suuni sanoakseni eieiei. Katson hymy huulilla ylärivin vihreitä pusseja ja ajattelen ihmisiä, jotka eivät koskaan melankolisina juo täydellistä vihreää teetä ja ymmärrä, että maailmassa on paljon hyvää.
Rullaan kärryjen kanssa rauhassa hillohyllylle. Etsin kirsikkahilloa, koska ihmisen on välillä pakko saada kirsikkahilloa pehmeän juuston kanssa. Ajattelen sunnuntaiaamua, jolloin istutaan teekannu vieressä nojatuolissa ja tuumitaan, ottaisiko vielä kolmannen hillovoileivän.
Lopuksi tutkin pähkinähyllyllä joka ikisen sortin ja pohdin niiden sopivuutta aamujogurttirahkan mausteeksi. Sen lisäksi tuumailen välipalapähkinöiden parhaita ominaisuuksia sekä lauantaioluen ja pähkinöiden liittoa.
Suhtaudun intohimoisesti myös kalaan ja juustoihin. Näissä ei kuitenkaan ruokakauppojen Ferrari pärjää. Oman kylän lähiruokatorin vuohenjuusto ja kalamyyjän täydelliset ahvenfileet ja kylmäsavulohet saavat ihmisen ymmärtämään, kuinka mahtavaa elämä oikeasti on.
Elämä on tolkuttoman lyhyt ja täynnä tolkuttoman hyvää ruokaa. Haahuilu ja nauttiminen on pakollista.
Mymyilyttää tää sun "haahuilu", ihanan maukasta nam.
VastaaPoistaMieleeni muistuu, kun meilläkin on kokemuksia Lahden isoista kaupoista, joissa joskus käymme mökkireissuilamme tai mummolareissuillamme. Olemme mieheni kanssa hymyilleet ja kummastelleetkin kuinka erilaista kärrykäyttäytyminen voi olla Lahdessa verrattuna esim. Jumboon ;)
Lahdessa kaikki on paaaljon verkkaisempia ja yleensä kökkivät kärryinensä edessä. Ja tämä ei ole moite vaan ihanaa erilaisuutta. (ja tarkennukseksi vielä, että itse asumme maalla, jossa ei jättikauppoja edes ole.)
Mukavaa viikonloppua !
Opettelen juuri tuota haahuilua. Ruokakauppa on hyvä paikka opetella, varsinkin semmoinen, joka ei ole niin tuttu, että huitelee kärryn kanssa rutiinilla.
VastaaPoistaSie oot niin oikeessa. Mie oon ennemmin vähän paksu, kun paitsi kaikkia noita ihania juttuja. Pitäsköhän taas tehä Creme Bruleeta. Siihen keralle lime maustettuja tuoreita mansikoita tai jotain...haluaisin nyt kunnollista cheddaria, ei ole...voi itku! Mustaleima paikkaa vähän.
VastaaPoistaKiitos Wihtori, samoin sulle kiireetöntä kauppahaahuilua tänäkin viikonloppuna :) Täältä kehä kolmosen ulkopuolelta on vaikea nähdä, että ruokakäyttäytyminenkin voisi olla erilaista.
VastaaPoistaPirkko, onnea harjoituksiin. Toinen hyvä on on siivouksesta hellittäminen :)
Ja Sanni, laitahan taas kuvia sun tekemistä sapuskoista. Sushikuvat sai lähes kyyneliin...