lauantai 2. heinäkuuta 2011

Homo sapiensejä

En ole saanut kirjoitetuksi. Mitään ei vaan tule ulos, vaikka pää pyörittää kaikenlaista. Se hermostuttaa. Tuskinpa sinne kirjoituskurssillekaan kannatta mennä, kun eihän tästä kirjoittamisesta tule mitään. Jotakin tarinaakin olisi hurjaa saada aikaiseksi, eikä vaan tätä samaa oman pään tuuletusta. Vaan kun ei tuo tuuletuskaan oikein ole onnistunut viime aikoina, lähdin Helsinkiin, tuohon ihmisten tuijottelun luvattuun maahan. Bongailin Telluksen tallaajia, joita voisi pyöritellä hetken päässään.

Suu ja sääret tiiviisti supussa -tyttö
Täydellinen ulkokuori, kuin muotilehden sivulta repäisty. Meikki tip top, vaikka ulkona 30 astetta lämmintä. Polvessa kuitenkin vanha arpi. Harrastaakohan kuitenkin jotain yllättävää, kuten rullaluistelua tai ringetteä? Kuuntelee puhelimesta musaa koko metromatkan ilmekkään värähtämättä. Täydellisen hillitysti punatut huulet pysyivät supussa, eivätkä sääret osoita minkäänlaisia puutumisen merkkejä.

Mulla on elämänkokemusta -mies
Koittaa ulkonäöllä (kireähköt farkut ja rento, osittain napittamaton kauluspaita) pudottaa ainakin 10 vuotta. Katse tavoittelee intelektuelliä tuijotusta. Tyyli on huoleton, myös partaveden määrän suhteen. Sitä on käytetty puolisen desiä. Melkoisen epäsuomalaisesti myös aloittaa keskustelun ventovieraan ihmisen kanssa. Aiheet liikkuvat huolettomasti humalaisten, maamme nuorison tilan ja sään välillä neljän minuutin sisällä. Poistuu rivakan itsevarmasti vasta, kun metron ovet ovat jo auenneet pysäkillä.

On tässä vielä itsessä etsimistä -tyttö
Luultavasti ensimmäisellä humputtelureissulla ystävän kanssa ilman vanhempia. Päällä liian pieni toppi, jonka paikalla pitämiseen mennee reissusta melkoinen tovi. Tavaraa kolme kassillista, toivottavasti jossakin kassissa myös sopivammin istuva toppi. V -sana vilahteli ahkerasti suloisen eteläkarjalaisen miuta -kielen seassa. Keskutelu ystävän kanssa sisälsi muun muassa epäuskoista taivastelua siitä, miten lapsellisena 12 -vuotiaana kuvitteli jo olevansa iso ja kaiken tietävä.

Olisinpa jo muualla -mies
Ulkonäkö perinteinen T-paita ja reisitaskushortsit sekä vyölaukku. Vahvasti hikoilevaa sorttia. Kulttuurireissulla junalla vaimon kanssa. Ei pidä väenpaljoudesta, eikä erityisemmin kulttuuristakaan. Ynähtelee vaimon koirarotu- ja Tarja Halonen -yksinpuheluille, miettien samalla, jaksaisiko ajaa ruohon vielä samaisena ehtoona.

Kaikki on ihan mahtavaa -nainen
Iloisesti pomppiva poninhäntä. Pirteyttä puhkuva ääni, joka tulee vitivalkoisia hampaita täynnä olevasta suusta. Tekee terveyspirtelöitä tavalla, joka saa sen tuntumaan maailman tärkeimmältä työltä. Leimaa kanta-asiakaspassin tavalla, joka saa sielun huutamaan hurraata siksi, että minusta tuli juuri kanta-asiakas. Saa tuntemaan iloa, että maailmassa on onnellisia ihmisiä. Saa tuntemaan huonoa omatuntoa siitä, että moni ei useinkaan tajua onnesta mitään.

Olisikohan noista jostakin tarinaan henkilöksi?


P.S. Tässä olisi vielä yksi tyyppi. Arvatkaapa kuka?
Mitä ihmettä -nainen
Kopistelee hieman epävarmasti korkkarisandaaleissaan laukku tyylikkäästi olalla heiluen. Koittaa olla maalaismaisesti tuijottamatta kaikkia erinäköisiä ja kuuloisia ihmisiä. Hämmästelee päässään pyöriviä suuria ajatuksia, kun on vain yksi pieni murunen vieraan paikan ihmisvilinässä. Koittaa syödä voileipää niin, ettei se tursuile uusille, tyylikkäille kesävaatteille samalla, kun kiiruhtaa autenttisen näköisesti metroasemalle. Kompastuu koroissaan ja hyppää viime hetkellä pois väärästä metrosta.