Hirveesti tykkäisin semmosesta kaupunkilomasta. Kulkisin
katuja varmoin askelin korkokengissä. Siis myös mukulakivetyksellä. Yhtään ei
tarvitsisi katsella koipien suuntaan, kops kops vaan. Olalla roikkuisi
huolettomasti arvokkaimman näköisin olkalaukku. Se, josta korjautin juuri
vetoketjun. Mulla olisi ne isoimmat ja pyöreimmät, kullalla (menisi ehkä
aidosta) koristellut aurinkolasini. Huulipunaa pitäisi olla sen verran, että
lomakuvissa näyttäisin aistilliselta, mutta ei niin paljon, että se sotkeutuisi
hampaisiin. Hiusten pitäisi hulmuta. Sillä tavalla tahattoman näköisesti. Että
kuvissa näyttäisi siltä, että elämä oli lomalla täyttä. Kyllähän te tiedätte ne
valokuvat, jossa nauretaan aidosti rannalla tukka hulmuten. Ehkä siis kohde
olisi joku merenrantakaupunki. Tai sitten pitäisi turvautua tuulikoneeseen.
Vaatteina mukana olisi hameita ja aikuismaisia toppeja. Äh,
ei mulla ole kuin farkkuhameita. Ehkä farkutkin menisivät, jos korkkarit
olisivat uskottavat. Aikuismaisten toppienkin kanssa olisi vähän niin ja näin.
Sitä rokkihommaa ei voisi ottaa, itse asiassa kaikki kuvallisethan näyttää aika
teinimäisiltä. Sen nahkajakun ottaisin ja sen turkoosin silkkipaidan näköisen.
Siinä voi jättää ylänapin napittamatta ja laittaa timanttikaulakorun kaulaan.
Siis sen Glitteristä ostetun (siitä kyllä on pari timanttia irronnut, mutta jos
ne kohdat kääntäisi silleen taakse). Ne timantit välkkyy huumaavasti, kun
aurinko osuu niihin.
Päiväohjelmaan kuuluisi kopsuttelua kengillä. Istahtaisin
parin sadan metrin (pystyisköhän sen verran kävelemään niillä korkkareilla
yhteen menoon) välein kahvilaan hörppäämään jotain muodikasta. Vaikka jonkun
latte Brazilian moccatton. Ilman kahvia. Samalla seuraisin ihmisiä, niin ettei
se vaikuttaisi millään tavalla tuijottamiselta. Toisella silmällä selailisin
intellektuellisti vieraskielistä aikakauslehteä. Aurinkolasit olisivat
ehdottomasti päässä. Poikkeaisin välillä ostoksille. Ei liikaa, kädessä
roikkuisi kaksi hallittavissa olevaa eleganttia paperikassia. Totta kai olisin
myös kiinnostunut nähtävyyksistä. Minulla olisi mukana pieni opaskirja, jota en
kuitenkaan missään nimessä pysähtyisi pläräilemään turistimaisesti keskelle
katua, vaan huolettomasti, kuin asian varmistaakseni, vilkaisisin sitä
nähtävyydelle päästyäni. Kamerani olisi kompakti versio. En voisi missään
nimessä roikottaa sitä kaulassani, koska timanttikoruni peittyisi. Reitit
kaupungissa olisivat minulle selviä ilman karttojakin. Tarvitsisin vain naisen
vaistoni.
Illalla söisin päivällistä jossakin paikallisten suosimassa
bistrossa. Osaisin tilata juuri oikean viinin ja jokirapujen kuoriminen sujuisi
täysin ilman servietin käyttöä. Ehkä flirttailisin hetken komean tarjoilijan
kanssa. Vaikka joisin kolme lasillista viiniä, kävelisin täysin vaivatta
hotellille. Ottaisin vielä lämpimän kylvyn. Aamutohvelit jäisivät huolettoman
näköisesti sängyn viereen. Aamulla niihin osuisi auringonsäde verhon raosta.
Suloisesti läpsyttäen niillä haettaisin aamiaistarjotin ovelta. Olisin valmis
valloittamaan kaupungin uudestaan.