Joutuin vain nyt Nukkumatin luo

Katselin valokuvia 10 vuoden takaa. En näytä niissä kovinkaan nukkuneelta. Kaikki mahdolliset lasten nukkumiseen liittyvät hässäkät on käyty tässä talossa läpi. Lapsi ei nuku. Lapsi nukkuu liikaa. Lapsi nukkuu väärään aikaan. Lapsi nukkuu väärin päin. Lapsi heräilee. Lapsi ei herää. Lapsi ei rauhoitu sänkyyn. Lapsi rauhoittuu vain vanhempien sänkyyn. Vanhempi rauhoittuu liikaa lapsen sänkyyn. Viimeaikoina nämä nukkumishommelit ovat saaneet aivan uusia ulottuvuuksia. Lasta ei saa sänkyyn ajoissa. Lasta ei saa sängystä pois ajoissa. Lapsi kuvittelee, että hän on uusi ihmislaji, joka ei tarvitse unta. Lapsi kuvittelee, että hän on uusi ihmislaji, joka tarvitsee vain unta.

Talossamme ei ole koskaan hiljaista. Kaipaan todella sitä, että talossamme olisi joskus hiljaista. Siis niin, että olisin itse tietoisuuden tilassa nauttimassa siitä. Pahinta on se, kun on saanut lapset juuri mielestään tainnoksiin ja istahtaa nojatuoliin nauttimaan hiljaisuuden hehkuvasta onnesta, lasten huoneista alkaa kuulua ääntä. Enkä tarkoita nyt kuorsausta. Esittelen nyt keräämiäni lasten kommentteja 14 vuoden ajalta. Kommentteja jälkeen sen kirkkaan hetken, kun lapsilta ei pitäisi enää tulla minkäänlaisia kommentteja, mutta lapsen huoneesta on silti kuulunut:

”Äiti, mä en saa unta.”

”No voi hitsi. Laitapa nyt vaan silmät kiinni ja siitä se sitten lähtee. Hyvää yötä.”

”En mä vaan saa unta, koska…”

a)      on liian kylmä.

b)      on liian kuuma.

c)       on liian valoisaa.

d)      on liian pimeää.

e)      mua mietityttää huominen/ensi viikon/seuraavan kuukauden/ensi vuoden/aikuisuuden koulupäivä.

f)       mua mietityttää, kuinka huominen/ensi viikon/seuraavan kuukauden/ensi vuoden/aikuisuuden harkat/peli/synttärit/kirja/Selviytyjien-jakso/Wii-peli menee.

g)      mua mietityttää. Kunhan nyt vaan mietityttää.

h)      mulla on niin paljon ajateltavaa.

i)        mulla ei ole mitään ajateltavaa.

j)        en ole riittävän väsynyt.

k)      olen liian väsynyt.

l)        sänkyni/tyynyni/peittoni/petauspatjani/yöpukuni on epämukava.

m)    sänkyni/tyynyni/peittoni/petauspatjani/yöpukuni on liian mukava.

n)      mulla on liikaa pehmoja vieressä.

o)      mulla on liian vähän pehmoja vieressä.

p)      on nälkä.

q)      olen liian ähky.

r)       en tiedä, mitä aamulla söisin aamupalaksi/pukisin päälleni/teen, että heräisin/teen, että ei tarvitsisi herätä.

s)       kaikki on päin honkia.

t)       kaikki on liian hyvin.

u)      sain juuri ulkoavaruudesta viestin, että mun ei tarvitse nukkua.

(Vaihdevuosien koittaessa nuo ovat kuulema normaalin keskustelun kommentteja. Olen kauhusta kankea, mutta lupaa palata asiaan.)

Survival -Selviytyjät (Suomi)

Mitä pidempään olen äitinä, sen vähemmän tunnun tietävän yhtään mitään lapsiin ja kasvattamiseen liittyvistä asioista. Ammatistanikaan (opettaja) ei tunnu olevan paljon hyötyä. Muistan omasta teini-iästäni vaikka mitä, mutta mitään apua siitä ei omassa kasvatuksessa ole. Nuoruuden vannomiseni siitä, että ”ainakaan minusta ei tule tippaakaan samanlainen kuin omat vanhempani” eivät tietenkään ole toteutuneet. Minusta on tullut juuri sellainen.

Maailma on käsittämättömän erilainen paikka kuin 30 vuotta sitten. Se pelottaa. Monet asiat eivät ole taas muuttuneet tippaakaan omasta nuoruudesta. Se pelottaa myös. Lapseni eivät ole enää pieniä, vaan tekevät, menevät ja ajattelevat itse. Se on välillä kaikista pelottavinta. Ystävälläni on seinässä ruokapöydän vieressä perheen säännöt. Minun oli pakko pysähtyä miettimään omiani. Ei niistä sääntöjä tullut, ennemminkin survival kit.

1)      Ei ole olemassa huonosti ja epäterveellisesti syöviä lapsia. On lapsia, joita ei ole opetettu syömään. Jos jääkapista saa keräillä itse syömisiään ja sieltä löytyy limsaa ja suklaavanukasta, tietenkin lapset ottavat niitä. Jos perheellä on yhteinen ruoka-aika, ja pöydässä on silloin perunaa, soossia ja maitoa, lapset syövät niitä. Ja jos eivät syö, maistuupahan iltapalalla paremmin.

2)     Kaikenikäiset lapset voi laittaa nukkumaan iltaisin. Siis oikeasti laittaa, halauksen ja iltalaulun kanssa. Kukapa ei pitäisi siitä, että peitellään sänkyyn?

3)      Vanhempien kuuluu todellakin jäkättää netissä roikkumisesta. Lapsen puhelimessa ei tarvitse olla nettiyhteyttä. Talon ainoa tietokone voi olla sellaisella paikalla, että siinä voi roikkua takapiruna vahtaamassa. Vanhemman kuuluu tietää, millä sivuilla lapsi netissä on ja mitä hän pelaa. Tietenkään ne eivät tykkää siitä. Semmoista se on.

4)      On mahdotonta epäonnistua vanhempana täysin. Huonoimpanakin päivänä olet onnistunut jossakin. Olet esimerkiksi maksanut asuntolainan kuukausierän, jotta lapsesi ei ole koditon tai ostanut vessapaperia, jotta vessassa käynti olisi miellyttävämpää.

5)      Vanhemman on ehdottomasti oltava jotain muuta kuin äiti tai isä. Sitä jotain muuta oltiin monta vuotta ennen lapsiakin. Miksi ei nytkin?                   

6)      Nurkan takana oman pään seinään lyöminen ja uusien kirosanojen keksiminen on välillä suotavaa, suorastaan terveysvaikutteista.

7)      Unelmia ei saa murskata. Vähättely on murskaamista.

8)      Ole oma itsesi. Oma nössö, urvelo, nolo itsesi. Muu on aika raskasta.

9)      Päästä irti, mutta älä mene kauas.

10)   Aika monesta epätoivoisesta hetkestä selviää paistamalla lettuja.

 

Välillä on toivotonta. Numero yhdeksän on lähes mahdoton.