Möykky

Möykky painaa sydämen alla. Se kiristää kurkusta ja saa itkun poukkoilemaan päästä varpaisiin. Se painaa sielua ryttyyn ja sulkee ilon komeroon.

Möykky tulee siitä, kun on täysin neuvoton. On hetkiä, jolloin tuijottaa itseään hämmästyneenä löytämättä yhtäkään järkevää vastausta. Hetkiä, jolloin mursertuu, sen alle, ettei pysty yhtään enempään. Hetkiä, jolloin miettii, miten ihmeessä tähän tultiin. Miksi minulle annettiin lapsi? Missä on käyttöohjeet koko elämään?

Möykky tulee siitä, kun yrittää olla urhea. Kun pinnistelee itsensä äärimmilleen. Koittaa järkkymättömän vakaasti kääntyä oikeista risteyksistä, näyttää varmalta päätöksissään, katse tiukasti horisontissa, vaikka pelottaa kaikki tuntematon edessä ja itku kuristaa niin, etä sattuu.

Möykky tulee siitä, kun on vaikea kestää yhtäkään ihmistä ympärillään. Kun suu suoltaa vääriä sanoja rakkaille ihmisille. Kun on pakko marssia pois, vetää verho eteen. Ilmoitettava, että tämä ihminen ei ole käytettävissä.

Möykky tulee siitä, kun ajattelee asioita, jotka jätti sanomatta tärkeälle ihmiselle. Mennyt on mennyttä, mutta ei kuitenkaan ole. Pää käy keskustelua itsensä kanssa kaksikymmentä vuotta sitten tapahtuneista asioista, kävelyttää itseään hautausmaalla ja pälpättää. Asettelee kukkia millin tarkkuudella paikoilleen.

Möykky tulee siitä, kun tajuaa, että sisällä on edelleen möykky. Vaikka makaa pimeässä peiton alla tai juoksee minkä jaloistaan pääsee metsässä, se on siellä.

Rakas paikka

On paikka, jossa sielu on ihan paikallaan, mutta kuitenkin pilvissä. Se istuu jokaisella rannan kivellä ja lopettaa juoksemisen maailman asioissa, mutta lentää samalla pilvien kanssa järven yllä ja laittaa kaiken paikoilleen. Jokaisen saaren ja puun, jokaisen murheen ja haaveen.

Talven jälkeen vetää hämmästyneenä sisään sen tuoksua, kuljettaa sormiaan sen esineissä ja huonekaluissa. Nukkuu lähes humaltuneena sen hieman kosteiden lakanoiden turvallisessa tuoksusta. Tutkii ruokakaapista löytyviä vettyneitä hapankorppuja myhähdellen edellisen kesän muistoille. Setvii kaapista löytyviä lapsille pieneksi jääneitä vaatteita hieman surumielisyyttä sydämessä.

Vain mökillä tiskataan astioita ja kuunnellaan samalla Sir Elwoodin Hiljaisia Värejä tai Frank Sinatraa. Vain mökillä keitetään hellyydellä vettä, jotta saadaan iho pestyksi. Vain mökillä ajetaan polkupyörävanhuksella arvokkaasti hissun kissun linnun laulua kuunnellen. Vain mökillä levitetään kaikki pihapelit riviin ja jätetään ne siihen päiviksi, jotta voidaan jatkaa juuri silloin kuin huvittaa.

Vain mökillä pestään hampaat pihalla ja keksitään mahdollisimman erikoinen paikka sylkäistä hammastahna maahan.

Ihan hurjaa onnea on se, kun keväisellä juoksulenkillä perhoset kaikissa väreissä liihottelevat lentoon pehmeältä hiekkatieltä. Tai kun istuu rantakivellä ja pesee perunoita auringon kimallellessa järven pinnalla. Tai kun kesäaamuna makaa silmät suljettuna riippukeinussa, eikä kuule mitään. Tai kun pehmeissä saunan löylyissä tajuaa kirkkaasti, että jokainen haave on selkeä ja mahdollinen.

Vaikka levoton sielu vaatii juoksemaan ympäri maailmaa ja näkemään kaiken, koko maailma on lämpimänä kesäyönä mökin kuistin rappusilla, kun aurinko värjää taivaanrantaa ja kaulushaikara puhaltaa pullon haikeasti.

Maailmassa on niin paljon jonnin joutavaa.