Chic

Hirveesti tykkäisin semmosesta kaupunkilomasta. Kulkisin katuja varmoin askelin korkokengissä. Siis myös mukulakivetyksellä. Yhtään ei tarvitsisi katsella koipien suuntaan, kops kops vaan. Olalla roikkuisi huolettomasti arvokkaimman näköisin olkalaukku. Se, josta korjautin juuri vetoketjun. Mulla olisi ne isoimmat ja pyöreimmät, kullalla (menisi ehkä aidosta) koristellut aurinkolasini. Huulipunaa pitäisi olla sen verran, että lomakuvissa näyttäisin aistilliselta, mutta ei niin paljon, että se sotkeutuisi hampaisiin. Hiusten pitäisi hulmuta. Sillä tavalla tahattoman näköisesti. Että kuvissa näyttäisi siltä, että elämä oli lomalla täyttä. Kyllähän te tiedätte ne valokuvat, jossa nauretaan aidosti rannalla tukka hulmuten. Ehkä siis kohde olisi joku merenrantakaupunki. Tai sitten pitäisi turvautua tuulikoneeseen.

 

Vaatteina mukana olisi hameita ja aikuismaisia toppeja. Äh, ei mulla ole kuin farkkuhameita. Ehkä farkutkin menisivät, jos korkkarit olisivat uskottavat. Aikuismaisten toppienkin kanssa olisi vähän niin ja näin. Sitä rokkihommaa ei voisi ottaa, itse asiassa kaikki kuvallisethan näyttää aika teinimäisiltä. Sen nahkajakun ottaisin ja sen turkoosin silkkipaidan näköisen. Siinä voi jättää ylänapin napittamatta ja laittaa timanttikaulakorun kaulaan. Siis sen Glitteristä ostetun (siitä kyllä on pari timanttia irronnut, mutta jos ne kohdat kääntäisi silleen taakse). Ne timantit välkkyy huumaavasti, kun aurinko osuu niihin.

 

Päiväohjelmaan kuuluisi kopsuttelua kengillä. Istahtaisin parin sadan metrin (pystyisköhän sen verran kävelemään niillä korkkareilla yhteen menoon) välein kahvilaan hörppäämään jotain muodikasta. Vaikka jonkun latte Brazilian moccatton. Ilman kahvia. Samalla seuraisin ihmisiä, niin ettei se vaikuttaisi millään tavalla tuijottamiselta. Toisella silmällä selailisin intellektuellisti vieraskielistä aikakauslehteä. Aurinkolasit olisivat ehdottomasti päässä. Poikkeaisin välillä ostoksille. Ei liikaa, kädessä roikkuisi kaksi hallittavissa olevaa eleganttia paperikassia. Totta kai olisin myös kiinnostunut nähtävyyksistä. Minulla olisi mukana pieni opaskirja, jota en kuitenkaan missään nimessä pysähtyisi pläräilemään turistimaisesti keskelle katua, vaan huolettomasti, kuin asian varmistaakseni, vilkaisisin sitä nähtävyydelle päästyäni. Kamerani olisi kompakti versio. En voisi missään nimessä roikottaa sitä kaulassani, koska timanttikoruni peittyisi. Reitit kaupungissa olisivat minulle selviä ilman karttojakin. Tarvitsisin vain naisen vaistoni.

 

Illalla söisin päivällistä jossakin paikallisten suosimassa bistrossa. Osaisin tilata juuri oikean viinin ja jokirapujen kuoriminen sujuisi täysin ilman servietin käyttöä. Ehkä flirttailisin hetken komean tarjoilijan kanssa. Vaikka joisin kolme lasillista viiniä, kävelisin täysin vaivatta hotellille. Ottaisin vielä lämpimän kylvyn. Aamutohvelit jäisivät huolettoman näköisesti sängyn viereen. Aamulla niihin osuisi auringonsäde verhon raosta. Suloisesti läpsyttäen niillä haettaisin aamiaistarjotin ovelta. Olisin valmis valloittamaan kaupungin uudestaan.