Kun synnyit, alkukesän taivas oli ihmeellisen korkea. Katselin
pöllämystyneenä sinua. Olit tehnyt minusta tuplaäidin, vaikka siskosi oli
syntynyt vasta vähän yli vuosi aiemmin. Oli vilskettä. Vatsasi oli iltaisin kipeä.
Me hierottiin sinua isäsi kanssa. Tehtiin auringon kuvaa napasi ympärille,
pyöriteltiin ympyröitä sormenpäillä jalkapohjaasi. Katsoin valokuvia, jotta
muistaisin enemmän sinusta ihan pienenä. Naurat joka kuvassa. Touhuat. Kätesi
huitovat. Silmäsi loistavat.
Olen valtavan ylpeä siitä, mikä sinusta on tullut. Olet
rohkea. Aina valmis puolustamaan heikompia. Osaat lohduttaa vain olemalla oma
itsesi. Unelmoit isosti. Kun kerrot, mitä aiot saavuttaa, en epäile hetkeäkään.
Kirjoitin sinulle, kun olit kymmenen. Jo silloin roikuin epätoivoisessa tunteessa,
että lähdet kohta kainalostani. Olet vieläkin tässä. Pakotan itseni huomaaman
sen kiireen keskellä. Istumme autossa usein yhdessä, matkalla. Juttelemme tai olemme hiljaa. Katselemme
pimenevää iltaa ikkunoiden ulkopuolella tai puhumme ihan tavallisesta. Välillä
olen superväsynyt töistä, enkä jaksaisi; välillä minä ärsytän sinua. Mutta tiedätkö,
ne ovat parhaimpia hetkiä. Joskus jompikumpi rikkoo hiljaisuuden ja sanoo, että
jatketaanko vaan matkaan ja ajetaan Helsinkiin. Meitä naurattaa ja melkein
lähdetään. Minä hykertelen silloin sydämessäni. Silloin tällöin hieron
selkääsi. Tuntuu mukavalta, että annat minun. Joskus teen sinne auringonkin.
Pyörittelen sinulle rakkautta seuraaviksikin 15 vuodeksi (ja vielä seuraaville
ja sitä seuraaville). Juttelet minulle mielelläsi
musiikistasi. En tajua puoliakaan, mutta into, jolla puhut asioista, joita
rakastat, saa minutkin pulppuamaan ilosta.
Katsoin sinua, kun tulit riparilta. Joku valtava hyökyi ylitseni,
piti nieleskellä. Olit ihan iso jo.
-Oletko sä nyt jotenkin erilainen? sain kysytyksi.
-Siis miten niin? kummastelit hymyillen. (Tuo hymy. Se on
silmissä, sydämessä asti.)
Siten niin, että olet. Rakkautta ja siunausta täynnä. Halauksesikin
on jotenkin isompi. Sinä siivilleen nousemassa. Maailma edessäsi. Enkä voi olla
ihailematta, kuinka rohkeasti katsot siihen. Mitä ihmettä osaan sanoa? Ole
sinä. Maailmassa on paikka juuri sinulle. Olet viisas ja kaunis. Hieno. Anna
mennä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti