”Eniten perheitä kerännyt on voittaja.”

Nyt on kuulkaas niin, että mie olen löytänyt itseni pelikorteista. Ei siis mistään tavallisista pelikorteista, vaikka kuningattaren, sotilaan ja ehkä ässänkin itsestäni löydän, vaan Hullunkurisista perheistä.

Lasse Pilleri: ”Lasse Pillerin vatsavaivat lääkerasian ääreen saivat.” Olen jonkin sortin asiantuntija lääkkeiden pyörittelyssä.Tästä talosta löytyy kaksi täyttä kaappia lääkkeille. Kannan pahvilaatikoissa tavaraa apteekista ulos. Ihmettelen jatkuvasti, mikseivät lähiapteekin työntekijät kumarra minua punaisen maton kanssa, kun astun ovesta sisään. Luulen, että tyttäreni mahdollistaa muutaman proviisorin palkanmaksun. Lääkeiden lisäksi minua ja Lassea yhdistää vatsavaivat. Illalla, kun mie meen pitkälleen ja olen ihan hiljaa, vatsani juttelee minulle.

Kalle Kinkku: ”Kalle Kinkkua hiukan väsyttää, kun tavaran kuljetus hälle jää.” Kinkku ei kyllä ole ihan minua (lähiluomuna joskus), mutta Kallen umpiväsynyt irvistys ja valtavat kantamukset ovat. Kallen laatikosta kurkkaavasta söpöstä pussusta tulevat mieleen pienet lapset. Niitä tuli joskus kanneltua, molemmissa kainaloissa. Voi, sitä on ikävä! (Tai no ei niitä hartia- ja selkäkipuja kyllä.)

Jaakko Tulppaani: ”Jaakko Tulppaani kastaa kukkia, käyttää kesäisin nilkkasukkia.” Hyvä Jaakko, sinä osaat hoitaa kukkia. Minä en. Mutta kastelen niitä. Liikaa nimittäin. Ja sitten ne kärsivät kaamean hukkumiskuoleman. Nilkkasukkia en käytä, kesällä mennään paljasjaloin.

Rouva Paletti: ”Rouva Paletti maalaa vaan kasvojaan. Niihin tarvitsee värejään, rasvojaan.” Rouva Paletin naama näyttää ryppyiseltä ja sääret ovat väärät. Lisäksi yhteneväisyyttä löytyy tältä maalailupuolelta. En kyllä osaa meikata, mutta maalata tauluja vielä vähemmän. Rasvoja löytyy, varsinkin huulirasvoja.

Kirsti Kiri: ”Kirsti Kiri -hän suunnistaa vain keralla toisten reippailijain.” Haluaisin ihan oikeasti suunnistaa, siis metsässä, kartan kanssa. Tällä hetkellä suunnistan kuitenkin elämän metsässä, päivästä toiseen, paikasta toiseen, tilanteesta toiseen, ongelmasta toiseen, onnen hetkestä toiseen. Välillä reitin valinta on hyvä, välillä huonompi, välillä ollaan täysin kartan ulkopuolella. Ja suot ja vaikeakulkuiset metsät - ne ovat niin tuttuja myös.

Yksi hullunkurisista perheistä löi minut kuitenkin ällikällä: Perhe Pulla. ”Rouva Pulla on työssä tässä: pullanpaistossa tärkeässä.” ”Ville Pulla -hän sitten vasta kovasti pitää makeasta” ”Kerttu Pullalta huolet jäivät, pullaa haukkaa hän kaiket päivät.” Käsittämättömät kolme Pullaa minussa.

Voitinks mie?