Metikköön mennään jo ennen lomaa. On kamala kiire. On saatava hommat valmiiksi, jotta voi lomailla. Pinna on tolkuttoman kireällä, yöt jäävät lyhyiksi. Väsyttää niin, että huippaa. Loma kolkuttaa takaraivoissa, työt eivät missään, vaikka siinä ne fyysisesti irvistelevät naaman edessä. Kun loma lopulta alkaa, pää ja kroppa eivät pysy mukana. Ne poukkoilevat ympäriinsä ja kuvittelevat itsestään liikoja. Lapset kiukuttelevat, eivätkä kestä toisiaan tai odotuksiaan. Minä kiukuttelen, koska en jaksa lapsia, itseäni, kaupan kassaa, ketään. Sää ei ole ikinä hyvä. On joko liian kuuma tai liian kylmä, tai sitten liian tuulinen tai märkä. Kukaan ei siivoa, kukaan ei kokkaa, kukaan ei mitään, paitsi minä, joka aina kaiken. Koivunlahdet suhisevat liikaa, aurinkorasvaa ei tarvita kymmenen asteen lämpötiloissa ja auringonlaskuja ei jaksa katsella, koska väsyttää niin törkeesti. Menee se ohi. Tuo alun kohellus siis. Vaan niin ne menevät touhut ja reissutkin ohi ja ihan toisin kuin kuvitteli. Perhepiknikkipäivänä kolme viidestä haluaisi olla aivan muualla kuin perhepiknikillä. Niinpä eväät mussutellaan pikavauhdilla, toinen jalka jo auton oven välissä, ajatukset seuraavassa paikassa. Lapset sairastuvat leirin alkaessa ja vaativat ympärivuorokautista passausta. Romantiikka hipsii pois tuuletusikkunasta. Kaikki haluavat eri laitteisiin huvipuistossa ja yhtä oksettaa hattaran takia.
Jos kiinnittäisi turvavyöt ennen laskeutumista. Ei odottaisi itseltään eikä muilta liikoja. Ei kuvittelisi mitään. Kelluisi vaan päivien vietävänä pelastusliivit päällä. Lakkaisi varpaiden kynsiä ja leikkisi täydellisen mielenahallinnan saavuttanutta gurua. Antaisi mennä ja tulla. Ajattelisi, että loman jälkeenkin on päiviä, hyviä päiviä, joihin voi heittäytyä kellumaan.
(Kyselkää sitten elokuussa, miten meni.)
Mainio realiteettipläjäys. Tiedät varmaan ettei teidän perhe ole ainoa tässä aallokossa.
VastaaPoistaTurvavyöt on hyvä ajatus, lisäksi voi ottaa törmäysasennon ja pysyä siinä viikon, pari. Sitten voi suhina ja havinakin olla jo siedettävällä tasolla.
Itse havaitsin juuri suurta edistymistä verrattuna nuoruuspäiviin, jolloin vietin loman alkuviikot aina kuumeessa ja angiinassa. Nyt tulin kipeäksi jo kolme viikkoa ENNEN loman alkua, hurraa! Uskoisin että tällainen etukäteissairastaminen voi vaimentaa törmäystä ihan mukavasti.
Työt? Onhan niitä mutta ei voi mitään.
Kiitos :) Kaikenlainen etukäteisvalmistautuminen vois olla hyvästä. Esim. mitään siivouksia ei todellakaan kannata suunnitella ekoille lomapäiville, koska pinna palaa kahta kauheemmin. Parasta ois ehkä lähteä piipahtamaan muissa maisemissa.
VastaaPoistaOnneksi tän tiedostaa. Voi yrittää suhtautua huumorilla...
Ihanaa kesää, Liisa, sulle ja perheellesi.
Tää on ihana! Meillä on ihan samoja kokemuksia -- ja sitten niitäkin, että hyvät hetket tulevatkin suunnittelematta, jostain sellaisesta joka vain syntyy, jota ei edes voi suunnitella. Olen ajatellut, että ehkä loma on juuri siinä, että asioille on tilaa ilmetä ja nousta esille, syntyä, kehittyä... Meillä on ollut paljon tuota lomakiukkua ja sitten vastapainoksi ihan omituisen suloisia hetkiä, vaikkapa sängyllä köllötellessä, kun pojat kertovat sadatta eri versiota samasta vitsistä ja haluavat olla siinä ja tulevat uudestaan ja sanovat: äiti, mennään sängylle ja kerrotaan vitsejä... Eihän sellaista voi suunnitella :-) - silti se voi olla yksi loman parhaista jutuista.
VastaaPoista