Huulet ovat korostunut ruumiinosa elämässäni. Jos mietin, mistä ulkonäöllisestä seikasta pidän itsessäni, en suinkaan valitse huulia. Ehkä silmistä. Tai sormistani. Jos taas mietin, mistä ulkonäöllisestä seikasta en pidä itsessäni, en myöskään valitse huulia. Ehkä jaloista. En kiinnitä huuliin mitenkään erityisemmin huomiota muissa ihmisissä. No, parasta selventää hieman.
1)Olen riippuvainen huulirasvasta. Siis todella tolkuttoman riippuvainen. Jos huomaan, että huulirasva ei ole mukana, sekoan. En pysty ajattelemaan muuta kuin sitä, että huulirasva ei ole mukana. Nuoleskelen ja näprään huuliani koko ajan niin, että ne kuivuvat ja sitten minulla todella onkin ongelma: Ei huulirasvaa ja kuivat huulet.
2) Suutelu on yleensä yliarvostettua. Pidän suutelusta vain, kun vastassa on todella hyvä vastus. Muuten touhu en melko naurettavaa. (Tarvitseeko tässä mainita, että en ole itse häävi suutelija?)
3) Puhun liikaa. Huuleni siis erkanevat liian usein toisistaan muodostaakseen sanoja. Mieheni mielestä myös mumisen. Ei pidä paikkaansa. Tai no pitää se, mutta se on älykköjen tapa jäsentää maailmaan.
4) Olen juuri opetellut hieman meikkaamaan. (Ajattelin, että nyt voisi olla sen aika, kun huomasin, että tyttärenikin osaa jo. Siis paremmin kun minä. Yhden illan harjoittelun jälkeen.) Huulia en kuitenkaan opi meikkaamaan ikinä. Onko oikeasti olemassa huulipunaa, joka pysyy? Miten se rajaus tehdään? Sehän on mahdotonta saada osumaan kohdilleen!)
5) Koska hammasrivistöni ovat aivan eri paria, huuleni ovat jatkuvasti raollaan.
6) Nyt kun tarkemmin mietin, olen pakkomielteinen huulieni suhteen. Minun on pakko rasvata ne joka ilta juuri ennen nukahtamista. Ehkä pelkään, että unohdan unessa huulirasvan kotiin.
7) Jäin miettimään tuota suutelujuttua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti