Tapasimme mieheni kanssa vuonna dinosaurus eli noin 20
vuotta sitten. Ei se nyt ihan rakkautta ensi silmäyksellä ollut (siis minun
puoleltani, mieheni tietenkin oli heti viehättävyyteni pauloissa), mutta
kyllähän sitä melkoisen ylitsevuotavaisen tursuilevasti oltiin rakastuneita
alkuvuosina. Eräälläkin ulkomaanmatkalla tarjosimme romanttista katseltavaa
lastilliselle suomalaisia turisteja retkillä, joihin osallistuimme. Olimme ”Se Todella
Rakastunut nuoripari”. Suhteen alussahan kaikki on hyvin pitkälti pusipusia,
auton akun simahtamisesta vessan pesuun.
No, nuoripari oli ja meni, eikä todella rakastunutkaan ihan
ensimmäisenä tule enää mieleen, mutta yhdessä ollaan. Tuli nimittäin tehtyä
kolme lasta ja asuntolainaakin on. Sitä paitsi mieheni jalat lämmittävät
edelleen mukavasti samaan sänkyyn nukkumaan pujahtaessa. Ei, ei mitään liian
ruusuista tietenkään. Arki on välillä vähintäänkin laimeaa, hyvä jos ehtii ja
muistaa ovelta moi huutaa pari kertaa päivässä. Vaivaa pitää nähdä, että joskus
huomaa miehen kädet edelleen olevan ne, joihin rakastui. Niinpä harrastamme
parisuhdelomia (Eivätkös ne ole muodikkaitakin ja kovasti parisuhdeoppaiden
suosittelemia?). Nämä lomat toteutuvat kerran vuodessa (Käsittämätöntä, miten
nopeasti vuosi kuluu).
Alkusuunnittelu etenee yleensä seuraavalla tavalla:
-Kattelin noita matkamainoksia. Mentäskö johonkin kahdestaan?
-No joo, vois sitä aatella.
-Okei.
Noin kuukauden päästä:
-Ootko miettiny sitä parisuhdelomaa?
-En oo vielä.
-Okei.
Noin kuukauden päästä:
-Mites se reissu?
-Joo, ruvetaan tällä viikolla suunnittelemaan.
-Okei.
Tätä jatkuu noin puoli vuotta. On aina keskisuuri ihme, että
reissu loppujen lopuksi yleensä toteutuu. Pääsemme yhteisymmärrykseen kohteesta
(ei liian kaukana, ei liian lähellä, ei liian hallittavissa, ei liian ei-hallittavissa,
ei liian suolainen eikä liian makea). Lapsille löytyy hoitopaikat (He ovat
tietenkin tyytyväisiä vanhempien hetkellisestä poistumisesta kuvioista, kukapa
meitä elämän antajia nyt aina kestäisi). Saamme todellakin varattua liput ja
biletit ja majapaikat (Lentolippujen ja hotellien vertailuun saa kepeästi
kulumaan kolme viikkoa.).
Keskimääräistä keskisuurempi ihme on myös, että lomat
yleensä onnistuvat keskimääräisesti hyvin. Meillä on nimittäin mieheni kanssa melko
erilainen käsitys lomailusta. Minä haluan nukkua, mies haluaa herätä. Minä
haluan kuljeskella, mies haluaa kulkea pisteestä a pisteeseen b. Minä haluan
tuijotella elämää, mies pitää tuijottelua liian staattisena toimintana. Minä
haluan olla suunnittelematta liikaa etukäteen, mies haluaa ehdottomasti
suunnitella mahdollisimman paljon etukäteen. Samaa mieltä olemme lähinnä vain
ruuasta. On syötävä. (Olemme siis olleet 20 vuotta yhdessä, koska syömme molemmat.)
Lähdössä olemme taas. Ajattelin nukkua, kuljeskella ja
tuijotella, sen enempää suunnittelematta. Mies on lukenut opaskirjan kannesta
kanteen ja suunnittelee lenkkareiden mukaanottoa. Hotellin valitsimme
taivaisiin kehutun aamiaisen perusteella. Yksimielisesti.
Kuulostaa tutulta tuo erilaisuutenne. Mies haluaa suunnitella etukäteen ja minä haluan vaellella miten sattuu. Mies vihaa eksymistä ja haluaa olla aina kartalla. Minulle sillä ei ole väliä.
VastaaPoistaMutta syötävä on ja majapaikassa on oltava kunnon aamiainen. =o)