Vuosi elämästä

 

Olin juuri vuoden vuorotteluvapaalla. ”Vau” ja ”oli varmaan mahtavaa”, sanotte. Kyllä, niin oli. Kiitos pomo, kiitos mies. Erikoiskiitokset myös rohkeudelle, joka kumpusi jostakin minusta.

 

Vuosi meni nopeasti, niin kuin nyt vuodet menevät tässä iässä. Jos jotakin pieniä tekemiseen liittyviä suunnitelmia olikin, eivät ne erityisemmin toteutuneet. Kitaraan en koskenut edelleenkään, romaanisuunnitelmaa ei ole, eivätkä kokkaustaitoni ole erityisemmin kehittyneet. Toisaalta valokuvia liimailin pari albumillista, roinaa vähensin varastosta ja tein 15 opintopistettä opintoja yliopistolle.

 

Luulen myös, että tajusin maailmasta taas pikkuisen lisää. Ainakin seuraavat:

 

Myös mun pääni saa pysähtymään.

Luulin aiemmin, että se on mahdotonta. Luulin väärin. Tuijottelin takkatuleen hiljaisessa talossa.  Haahuilin päämäärättömästi metsässä sienien perässä. Makasin sängyllä ja ihailin korkealle kevättaivaalle singahtelevia pääskysiä.

Kyllä se pysähtyi.

 

Yksinäinen hiljaisuus on välttämätöntä.

Oikeastaan taidan hengittää siitä, niin tärkeää se on. Ihmettelin ennen vapaatani, miksi oli niin vaikeata pysähtyä. Siksi, että hiljaisia, yksinäisiä hetkiä ei ollut. Jos en saa riittävästi hiljaisuutta, en ehdi jäsennellä pääni sekamelskaa. Jos en saa jäsenneltyä pääni sekamelskaa, en pysty kirjoittamaan. Jos en pysty kirjoittamaan, en ole oma itseni.

En tiedä, miten saan ängettyä hiljaisen yksinäisyyden työarkeeni. Pitäisi jo kohta tietää.  

 

Lukeminen on yksi maailman tärkeimmistä asioista.

Luin. Kirjoja oli joka huoneessa ja yksi vielä autossa. Aloitin päivät lukemalla ja lopetin ne lukemiseen. Ikävöin jo nyt jokaista päivää, jolloin istuin kirja kädessä takkatulen ääressä ilman kiirettä.

 

On oltava parempi opettaja.

On jotenkin ajateltava uudella tavalla oppiminen ja opetus. Mistä ilo tulee? Miten hyvä itsetunto rakennetaan? Miten lapset saadaan innostumaan omasta kielestä ja tarinoista? Miten leikki saadaan kouluun? Miten lapset saadaan irti pulpeteista? On hypättävä noihin kysymyksiin, meni syteen tai saveen.

 

Olen valtavan onnekas.

Mulla on rakkaita ihmisiä ympärillä. Naru ja itku ovat melko tasapainossa. Olen elossa.