Synnyit kevään ensimmäisenä aamuna. Katseesi oli
määrätietoinen heti maailmaan tullessasi, happikaapistakin. En epäillyt
hetkeäkään, ettet selviytyisi leikkauksesta. Ja tiedätkö, senkin jälkeen,
vaikka olen valvonut kanssasi tuskaisia öitä ja nähnyt sinut sairaalassa
letkuissa, en ole hetkeäkään epäillyt, ettetkö sinä olisi tässä elämässä,
enemmän kuin kukaan meistä.
Olet yksi rohkeimmista ihmisistä, jonka tiedän. Et pelkää
puolustaa ystäviäsi tai sanoa mielipiteitäsi. Sinulla on vahva oikeudentaju. Sydämesi viisaus on hämmentävää. Paranneltuja
geenejäni nuo ovat, valitettavasti sait sen virheellisenkin. On meissä paljon
samaakin. Sinä leimahdat tuleen ja tappuraan muutamassa sekunnissa kuten
minäkin. Sinäkin tarvitset omaa tilaa ja aikaa ajatella. Se, että pidät myös
kirjoittamisesta, saa sydämeni iloiseksi. Ja se, että rakastat näyttämöllä
parrasvaloissa olemista. Tiedätkö, se on minunkin salainen rakkauteni, vaikka pidän
sitä vähän piilossa.
Katson sinua usein, melkein nuorta naista. Tuo
määrätietoisuus, se ei ole minulta. Ehkä se on syttynyt sinuun sairautesi
myötä. Tuo epävarmuus, se on ok. Kestää löytää paikkansa. Tuo kauneus, se on
hämmentävää. Kun hymyilet, koko maailma polvistuu. Kelaan taaksepäin. Sinä yksivuotiaana
asettelemassa pieniä muovisia eläimiä jonoon. Sinä kolmevuotiaana jäämässä
itkien hoitoon käsi pikkuveljen kädessä. Sinä viisivuotiaana sairaalassa niin hymyilevänä,
että minun on mentävä käytävälle itkemään. Sinä seitsemänvuotiaana
asettelemassa reppua selkääsi. Sinä yhdeksänvuotiaana juoksemassa pihaa ympäri.
Sinä yksitoistavuotiaana kouluttamassa isoja hevosia. Sinä kolmetoistavuotiaana pohtimassa vaikeita asioita aamuteellä. Ja
nyt siinä. Kelasinko todellakin viisitoista vuotta taaksepäin?
Harjaan joskus hiuksiasi illalla. Olet selkä minuun päin,
ajattelemme omiamme. Vain harjan ääni ja hiustesi tuoksu. Nuoruuden, kauneuden
ja mahdollisuuksien tuoksu. Itkettää se hetki. Älä kasva vielä aikuiseksi!
Levitä rohkeasti siipesi! Sekunnin sisällä ajatukset kimpoilevat sydämen vastakkaisilla
puolilla. Haluaisin sanoa sinulle jotakin. Jotakin viisasta, jota äidin pitää
ensimmäiselleen sanoa. Nyt liikahdat jo levottomasti ja minä mietin, mietin
edelleen.
Unelmoi isosti. Virhe on parempi kuin virheetön. Rakkaus ja
suru ovat lähellä toisiaan. Älä pelkää. Voit aina palata. Tähän huoneeseen.
Hiusten harjaukseen. Minun viereeni.
Arvokasta tekstiä. Tunnen tunteesi. Ja tekstin tyttö on juuri sitä mitä sanoit.
VastaaPoistaKiitos Tessa. Joskus onnistuu nappaamaan sydämeltään ajatukset sanoiksi :)
VastaaPoista