sunnuntai 6. joulukuuta 2015

(Ei lähellekään vielä) Itsenäinen


-          Miten sinä voisit olla itsenäinen?

-          Voisi olla tottelematta ja tehdä niin kuin itse haluaa.

-          Noo… Se ei ehkä ole ihan oikeanlaista itsenäisyyttä. Miten sinä voisit ilman uhmaa osoittaa, että olet itsenäinen ekaluokkalainen?

-          Voisi tehdä läksyt itsenäisesti.

-          Hyvä. Entä muuta?

-          ?

-          No vaikka liikuntatunnilla?

-          Voisi opetella laittamaan luistimet itse jalkaan.

-          Hyvä. Entä ruokailussa täällä koulussa?

-          Voisi olla kunnolla ilman sanomista.

-          Juuri niin. Sinä voit olla jo monessa asiassa itsenäinen, vaikka et ole aikuinen.

Tulin kotiin. Jokin ei jättänyt rauhaan. Miten niin aikuinen on itsenäisempi kuin lapsi? Miten minä osaan olla itsenäinen?

-          No hei, saat ajatella ja sanoa, mitä haluat, kunhan et loukkaa.

-          No joo joo, muta toihan koskee lastakin.

-          Nii mut mieti nyt jotain Pohjois-Koreaa. Onneksi et syntynyt sinne muottiin, josta ei pääse pois.

-          Ei, en aatellu nyt sellaista. Mietin mun pääni sisäistä elämää. Mua. Oonko just se mikä haluan olla vai annanko muiden vaikuttaa siihen, mitä ajattelen itsestäni? Teenkö just sitä, mitä haluan vai annanko muiden ohjailla sitä, mitä haluan?

-          No avot. Noissapa onkin miettimistä koko ihmiselon ajaksi. Löysitkö vastauksia? Edes rippeitä?

-          Pakko luottaa, että ikä tuo lisää viisautta… Mutta…

-          No?

-          Oikeestaan ei mua noi nyt eniten mietitytä tässä itsenäisyysasiassa, vaan se mihin mä perustan itseni.

-          Siis mitä?

-          Mä en pysty tällä hetkellä käsittelemään lasten itsenäistymishommaa aikuismaisen fiksusti. Yritän roikkua niissä rippeissä, mitä mulla otetta niihin on. Hipaisen poskia ohikulkeissani. Yritän arvailla, mitä niiden päässä liikkuu. Koitan ymmärtää tätä surumielisyyttä, joka täyttää hetkiä, mutta tunnen lähinnä raivoa itseäni kohtaan. Oonko mä oikeesti rakentanut itseäni lasteni kautta? Enkö mä pysty päästämään irti ihmisistä, jotka ehkä tulivat minusta, mutta ovat erillisiä ja itsenäisiä… Niin itsenäisiä! Mutta mä. Mä en siihen itsenäisyyteen pysty!

-          ---

-          ---

-          Apua. Että semmosta. Onnea vaan tohon.

-          Jep.

 

 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti