Valveutunut maailmannainen

Ihmisen pitää välillä hemmotella itseään, kuulin. Se on itseensä sijoittamista. Kuin rahaa pankkiin panisi. Olen tehnyt sitä. Juon joskus lasillisen kuohuviiniä (reilu lasillinen siitä yhdestä pikkupullosta taitaa kyllä tulla) tai kyhnötän sohvan nurkassa ja tapitan silmät kyynelissä romanttista draamaa. Tämän kesäloman aluksi laitoin tuulemaan kunnolla tämän hemmottelun kanssa: Jätin perheen ja otin huoneen kylpylästä. Kun olin kaksi kertaa ruokaillut yksinäni suuressa ravintolasalissa, ajattelin ajan olevan kypsä seuraavalle askeleelle: hemmotteluhoidolle. Kiertelin aulassa muutaman kierroksen ja marssin sitten tiskille:

”Ottaisin hieronnan huomiselle.”

Kuulostin niin itsevarmalta, että pelästytin itseni. Ajatella, jos olisinkin oikeasti maailmannainen kylpylässä?

”Onnistuu. Minkälaisen hieronnan haluaisitte?”

Otin tukea tiskin reunasta. Minkälaisen? Te?

Itsevarma maailmannainen oli mennyttä. Jouduin haromaan hermostuksissani hiuksia useamman kerran. Otin laajennettu puolihieronta. En tiennyt, mikä se on.

Virittäytyneenä hierontakanavalle koputin mitäänsanomattoman näköiseen Fysioterapia-oveen. Miellyttävästi eteeni aukeni nurkkaus, jossa oli siro korituoli tyynyineen sekä rokokootyylinen peili siitä heijastuvine kukkakimppuineen. Olin valmis tähän itselliseen hetkeen, ajattelin laskiessani laukkuani korituolin siroon syleilyyn. Se valmius putosi kuitenkin ryminällä lattialle kera laukkuni, kun minua kohti asteli käsi ojossa ystävällisesti hymyilevä mies. Siis hieroja. Siis mieshieroja. Älkää käsittäkö väärin, olen kyllä tietoinen, että maailmassa on enää hyvin vähän ammatteja, jotka ovat sidottuja sukupuoleen. Missään nimessä en myöskään kuvitellut hierojan työn olevan varattu vain naisille. En vain ollut koskaan ollut samassa huoneessa mieshierojan kanssa. Mieshieroja ei ollut koskaan hieronut minua. Ehkä Freudilla olisi sanomista tässä.

On täysin normaalia riisuutua lääkärillä. On täysin epänormaalia yrittää ymmärtää alusvaatteisillaan, pikkupaniikissa ohjeita käsien pujottamisesta irti rintaliiveistä. Mieshierojalla liivejä ei siis riisuta, ennen kuin maataan turvallisesti mahallaan pöydällä. Suhteellisen aikuismaisesti meni kuitenkin oma osuuteni. En esimerkiksi purskahdellut hysteerisesti, kuten tein hieronnan alkaessa. Muistin nimittäin heti liivien irrottua, että kutian toivottomasti selästä hierottaessa. Luulen, että annoin hierojalle oppitunnin kärsivällisyydestä. Eivätkö maailmannaiset teekin juuri niin?

Loppujen lopuksi pääsin siihen hemmotteluosuuteenkin. Mieheni kädet ovat vahvat ja vakaat, aika eroottisestikin. Tämän mieshierojan kädet olivat vahvat ja vakaat, ei yhtään eroottisesti. Hieronnan lopussa pääni oli niin pöllyssä kipeiden lihaksien rentoutumisesta, että en edes muistanut makasinko hierojan silmien alla alasti vai toppavaatteissa. Säpsähdin kuitenkin euforiasta pahanpäiväisesti, kun huomasin hierojan taivuttavan kättäni kummallisesti taakse. Jokin kummallinen sitomistapahtuma, jota tässä en nyt voi lasten silmien alla kummemmin kuvailla, vilahti painajaismaisesti aivoissani, mutta hävisi saman tien käteni sujahtaessa takaisin rintaliivin olkaimeen. Liivien soljetkin voi mies näköjään napsauttaa arkisesti kuin avaimen pyöränlukkoon, napakka naps ja kiitos hei.

Myönnetään, pälpätin yliampuvan rentoutuneesti kiskoessani vaatteita päälleni. Jotenkin olo oli niin vapautunut. Harmitti, etten ollut ottanut huoneesta kylpytakkia mukaan ja liidellyt vain se päälläni suoraan kylpyläosaston saunaan. Olisin siinä aulassa sitten hymyillyt viisasta hymyä posket vienosti punaa hehkuen. Olinhan sijoittanut itseeni ja vielä ennakkoluulottomasti mieshierojalla. Minä, valveutunut maailmannainen.