Koin hurjimman rakastumiseni pari vuotta sitten. Menin kahvilaan ja tuijotin kymmenen eri kahvivaihtoehtoa sisältävää listaa. (Voi jestas tätä kahvia rakastavaa maata.) Otin chai latten, lähinnä siksi, että se ei kuulostanut kahvilta. Jo ensimmäisen hörpyn jälkeen olin mennyttä. Viuh vaan ja sydämen kuvia tähän ympärille. Chai lattessa yhdistyy intohimo ja pehmeys ihan täydellisesti. Intialainen maustetee on intohimo, maitovaahto on pehmeys. Liiallinen imelyys inhottaa ja se onkin chai latten kompastuskivi: makusiirappi. Sitä pitää olla juuri sopivasti. Läheskään joka kahvilassa sitä ei lurautella sekaan juuri sopivasti, vaan liikaa.
Chai latte on ihan paras arjen harmauden pyöristäjä. Tällä kylällä on kuitenkin vaan kahviloita, joiden listoissa lukee ”kahvi” ja ”tee”. Siispä googlaamaan ohje. Neilikoitten ja kardemummien sydämien keittely onnistuu kyllä, mutta sellainen sievä ja sukkela maidonvaahdotin, se puuttuu. Äh. Ei saa Prismasta ja olipa kallis kokkikaupassa. Vaan halleluja Ikea, sieltä se tuli tuliaisena!
Ja niinpä mie kuulkaa juuri hartaana keittelin ja surrutin noin litran chai lattea. Ei se siis tietenkään onnistunut. Kardemumman sydämet ei ole vakiotavaraa maustekaapissa ja korvasin ne maustepippureilla (no kamoon, on ne aika saman näkösiä ainakin!). Mutta perhana soikoon: Miulla on maitovaahdotin ja mahdollisuus edes etäisesti olla lähellä hurjan rakkauteni kohdetta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti