Siisti liinavaatekaappi edustaa kaikkea sitä, mitä minä en kodinhoidollisena persoonana ole. Muistan teini-ikäisenä ajatelleeni päässä myrskytessä äidin liinavaatekaapin edessä, että tuosta viuh viuh laitan koko millin tarkan järjestyksen sekaisin. Äiti kävi ulkorakennuksessa mankeloimassa lakanat ja pyyhkeet. Kaikki oli täydellisen sileää, hyvän tuoksuista, puhdasta ja rullalla.
Tässäkin talossa on muutaman vuoden päästä teini-ikäisiä, mutta eivätpä ne ainakaan liinavaatekaapin edessä seisoskele. Tai ehkä seisoskelevatkin, jos näyttävät kavereilleen, kuinka säälittäviä vanhemmat voivat joissakin asioissa olla. Ensinnäkään ei ole mankelia. Ei ole silitysrautaakaan kuin Hama-helmien silitykseen. Meillä vedetään lakanat kilpailemalla, kumpi vetäjistä pysyy horjahtamatta. Tulos on mytty, joka heitetään kaappiin. Siis kun se on ensin pyörinyt viitisen päivää olohuoneessa.
Toisekseen liinavaatekaapissamme on kaikki universumin värit. Siis yksi kappale jokaista väriä. Lakanat ovat samaa väriä kaupassa, mutta kotona niiden värieron erottaa pimeässäkin. Pyyhkeet ovat keräilyeriä anopilta ja arpajaisista ja alennuskoreista ja muista ei suunnitelluista paikoista. Olen kuullut, että jollakin on värien mukaan järjesteltyjä kaappeja. Mitäh?
Kolmannekseen liinavaatekaapin sisällys on ajalta ennen naimisiinmenoa eli vuodelta miekka ja kirves. Yritin ehdottaa eräiden pussilakanoiden leikkaamista räteiksi, koska ne ovat repeytyneet, enkä enää muista, minkä väriset ne olivat alunperin. Mieheni rakentava idea oli siirtää ne vieraslakanoiksi. Vieraat kun nukkuvat kuulema tyytyväisinä missä vaan vermeissä. Että siinä meni nekin vähäiset yövieraat.
Liinavaatekaappi on sielun peili. Se on sukupolvien ero. Se on rasittava muistutus kotitöistä, vessanpesusta ja lakanoiden vaihdosta, pyykkien pesusta ja lajittelusta. Se on myös mahdollisuus antaa itselleen anteeksi. Huonoina päivinä kurkkaan liinavaatekaappiin ja manaan, kuinka hemmetin huono olen kotihommissakin. Hyvinä päivinä avaan liinavaatekaapin ja totean, ettei kukaan ole täydellinen.
Apua! :) En minäkään täydellinen ole, lähellekään, mutta sitä ei liinavaatekaappia katsomalla uskoisi. Siis jos katsoo vain kaappia. Voiko värikoordinoidulla liinavaatekaapilla peittää jotain muuta? Sitä, että on salaisesti boheemi ja haluaisi kulkea kaiket kesät ojanpohjilla ötököitä ihmettelemässä lierihattu päässä kukkamekossa. Liinavaatekaapissani on vain harmaata ja valkoista, on mankeli, kaksi silitysrautaa ja upo uusi ihmelautakin....
VastaaPoistaMutta minulla on sässynäkaappeja ja laatikoita. Paljon. Semmoisia hyllyjä ja vetolaatikoita, joissa on kaikki. Lankakeristä oksasaksiin ja huulipuniin, muttereihin, sulkiin ja kuolleisiin nokkosperhosiin. Minä häpeän niitä sässynälaatikoita, ne on ihan villejä enkä minä mahda niille mitään. (sässynä on joku boheemi karjalaisten sana)
"Sässynä". Käsittämättömän hieno sana! Meillä asuu Herra Tuulella Käyvä Feng Shui. Sässynäkaappeja ja -laatikoita ei siis erityisemmin ole. Ja muutes: miekin olen tuo ötökkähilluja leirihatussa. Tää on nyt todella mielenkiintoinen tutkielma ihmisestä...
VastaaPoistaLuin kerran kirjan, jonka perusajatus oli, että ÄLÄ SIIVOA ILOA ELÄMÄSTÄSI. Sitä tässä noudatan hyvällä omallatunnolla.
VastaaPoista:D Odotan kauhulla sitä hetkeä, kun minulla on oma liinavaatekaappi, sillä jo vaatekaapinkin kunnossapito tuntuu olevan ylitsepääsemätön mahdottomuus...
VastaaPoista