On päiviä, jolloin ei voi ajatella pyykkivuorta, jauhelihakastiketta, hammaslangan käyttöä tai vessan pöntön harjan puhdistamista. On pakko ajatella jotakin suurempaa.
Jossakin pienet pojat kulkevat munkkikaavuissa. Jossakin naiset venyttävät huuliaan ja korvalehtiään ollakseen kauniita. Jossakin asutaan niin syrjässä, että ainoa kulkuväline sinne on omat jalat. Jossakin juhlitaan joulua hiekkarannalla grillaillen. Jossakin syödään koppakuoriaisia elokuvissa popkornin sijaan. Jossakin surffataan hiekkadyyneillä. Jossakin ollaan niin köyhiä, että lapset kuolevat nälkään. Jossakin ei ole koskaan nähty vessanpönttöjä. Jossakin juhlitaan päivätolkulla kaduilla vaan sen takia, että elämä on mahtavaa. Jossakin pojat ovat arvokkaampia kuin tytöt. Jossakin on niin rikkaita ihmisiä, että he eivät enää keksi, mitä rahoillaan tekisivät. Jossakin on ihmisiä, jotka jättävät kaiken omaisuutensa. Jossakin pienet lapset kantavat aseita. Jossakin koko perhe nukkuu, syö ja elää kylpyhuoneen kokoisessa huoneessa.
Seitsemän miljardia ihmistä nauraa, suree, rakastaa, kävelee, nukkuu, on olemassa. Synnytään ja kuollaan. Eletään siinä välissä. Jätetään jälkiä ja unohdutaan. Mietitään, miksi tai annetaan vaan mennä. Että minä olen juuri minä on pökerryttävän häkellyttävä juttu.
Johan tässä menee pää pyörälle pienemmistäkin asioista :D mutta kyllä, maailma on suuri paikka, johon mahtuu niin iloja kuin surujakin.
VastaaPoistaTänään taas jalat maassa :)
VastaaPoistaSe on hyvä, että jalat ovat välillä maassa. Minulle noiden ajatteleminen on jotenkin pakahduttavaa..hurjaa! Itseasiassa ajattelen tuollaisia aika usein. Aina ei ole edes mielyttävää tajuta omaa pienuuttaan ja merkityksettömyyttän kokonaisuudessa. Tajuatkovahan jotkut koskaan. Ajattelevatkohan jotkut koskaan? Luulen, että eivät.
VastaaPoistaOlen viime aikoina pohtinut elämän merkityksen ja merkityksettämyyden välistä ristiriitaa. Toisaalta haluan uskoa, että tämä kaikki on merkityksellistä. Että elämämme ei ole turhaa.
VastaaPoistaToinen puoli asiassa on minulle jollain tavalla uusi. Mikä oikeus minulla on pitää elämääni merkityksellisenä - ehkä lähimmilleni kyllä, mutta tuossa koko maailmankaikkeuden valtavuudessa tämä on hyttysen paska tähtisumussa. Asia on konkretisoitunut ylevästä pohdinnasta silkaksi todellisuuden etsinnäksi läskin edessä. Mitä merkitystä sillä on, että näyttää joltain tai että yksi yksilö pysyy terveempänä tai elää kauemmin - siis noin niinkuin kokonaisuuden kannalta ja sen edessä, että maailmassa on todella kaikkea tuota, mitä kuvailit.
Olen kyllä nuoruudessa - joskus silloin, kun kaikkea pohdittiin - käynyt läpi nämä samat ajatukset (siis ne ylevät versiot). Ne tulevat nyt uudessa muodossa. Vähemmän särkevinä. Enemmän jännittävinä. Vähemmän voimia kuluttavina. Enemmän antavina.
Ajattelen, että merkityksettömyyden kokemus voi lisätä merkityksellisyyttä paradoksaalisesti. Kun ajattelee "mitä tällä kaikella on väliä" -ajatuksia, luo ajattelullaan samalla merkitystä. Jos olen saanut oikeuden olla minä ja nämä ympärilläni olevat samoin, pelkän ajattelun kautta syntyy maailmoja, jotka luovat merkityksen kokemusta.
Onpas epäselvää - mutta niinhän sen on kai tarkoituskin olla. Tätä ihmiset ovat todella pohtineet. Kai se on jokaisen jollain tavalla läpi käytävä. Jotkut tosiaan eivät ehkä koskaan ja jotkut kuolemansa äärellä. Ja jotkut ehkä miljoona kertaa näiden elämän vuosien aikana - taidan kuulua tuohon joukkoon.
Sanni, ihan pakahduttavaa se on. Ehkä pitääkin ajatella, mikä merkitys mulla on muiden elämässä, eikä tässä koko paketissa. Mun on pakko ajatella, että jokaisella on ihan samanlainen oikeus olla täällä, vaikka tunnenkin välillä raivoa kaikenlaista kohtaan. En pysty muuten tajuamaan tätä kaikkea, mitä täällä on.
VastaaPoistaJa Tuija kyllä, se on on munkin mielestä oikeesti niin, että juuri se ajatteleminen on tärkeetä