Eksoottinen maanantai

Tulipas koettua jotain todella eksoottista. Käytiin miehen kanssa kahdestaan ruokakaupassa.

Ollaan me joskus käyty. Vuotta en kyllä muista. Joskus 90-luvun puolivälissä käytiin ainakin Lappeenrannassa ostamassa jauhelihaa lähikaupasta. Nyt hymyilyttää se kodinlaittamisvimma, mikä silloin oli. Pienessä yksiökopperossa kahdestaan oli ihan luksusta. Me ei keksitty muuta ruokaa kuin makaroonilaatikko. Ei vaan siis oikeesti keksitty, mitä muita ruokia maailmassa on.

Tämä ruokakauppareissu oli ihan ex tempore -hulluttelu.

--Lähen käymään kaupassa.

--Lähetäänkö yhdessä?

--Mitäh?

--Lähdetäänkö yhdessä käymään ruokakaupassa?

(Tuijotusta)

--Lapset! Me lähdetään isin kanssa yhdessä käymään kaupassa!

--Mitäh?

Siinä sitä sitten tepasteeltiin, ihan pirteää vauhtia.

--Mitäs me nyt tänne suuntaan mennään?

--Aattelin, että käydään samalla kirjastossa.

--Mut siis meidänhän piti mennä vaan kauppaan.

--Kun nyt kerran hullutellaan, niin hullutellaan kunnolla.

--Tää on jo liiottelua.

--Voitasko lähteä jo sinne kauppaan?

--Oota nyt vähän.

--Piti käydä kirjastossa, ei jäädä olemaan kirjastoon. Alunperin, kun piti käydä vaan ruokakaupassa.

Ruokakaupassa pasmat olivatkin sitten aivan sekaisin. Unohdin heti kärryn kaapattuani, mitä piti ostaa ja tuijotin vain saman aikaisesti lumoutuneena ja hämmentyneenä, kuinka mies punnitsi kukkakaalia ja luki kalaöljykapseleiden tuoteselostuksia. Välillä löysin itseni posottamassa kohti kassoja, kunnes muistin, että tässähän oltiin nyt ihan pariskuntana liikenteessä. Että hiivatti, kun pitää odotella ja missä hyllyvälissä se nyt on.

--Purat sie kassin, mie etin ne luistimet.

--Jäi sitte ne perunatkin ostamatta.

--No tuli ainakin vähän ulkoiltua.