Joskus 70-luvulla oli sen niminen kirja. Pieni tyttö löysi valokuvan hattulaatikosta (Mistä sellaisia hattulaatikoita muuten nykyään saa? Pyöreitä, kestäviä ja kauniita. Kirpparilla niistä saisi pulittaa siis noilla kriteereillä jo omaisuuksia!). Siinä oli pieni tyttövauva. Tyttöä rupesi kovasti mietityttämään, mihin kuvan vauva oli kadonnut. Hän kun ei vauvaa ollut koskaan nähnyt, vaikka tutussa kodissa se kuva oli otettu.
Meilläkin oli vauva. Muutama viikko sitten vielä. Tai korkeintaan siitä nyt on kuukausia. Ei ainakaan vuotta. Se hymyili pulleilla kasvoillaan ja mussutti samalla kumista ovistopparia. Sillä oli kova kiire liikkeelle ja istuessaankin se sätki jalkojaan. Se kiikkui leikkipuiston vauvakeinussa ja nauroi. Se päätti tomerasti lähettää tutit Äitinallelle Titi-Nalle -taloon ja mutusteli sitten Äitinallelta tulleen kiitoskortin reunoista rikki.
Minne vauva katosi? Ovesta pelmahtaa sisään reppu selässä tyttö, joka pyytää laittamaan kampauksia ja pesee itse hiuksensa. Keittiön pöydän ääressä istuu tyttö, joka suunnittelee kavereille Halloween -juhlia samalla Aku Ankkaa lukien. Olohuoneessa seisoo päällään tyttö, joka odottaa jo malttamattomana kokkikerhoon lähtöä.
Hei, mitä tapahtuu? Missä se kirja nyt ensinnäkin on? Missä ne muutamat kuukaudet on? Missä se koulurepputyttö on muutaman kuukauden päästä?
Tykkään!! Kiitos tästä, ihanaa!
VastaaPoista