Palat

Hurmio saavutetaan syötävillä paloilla. Aamupala, välipala, iltapala, yöpala, myöhäisaamupala, välivälipala, myöhäisiltapala. Ah.

Aamiainen, lounas ja päivällinen ovat isoja jo sanoina. Aamiainen on pöytään siististi katettu haudutettu puuro ja leikkeleet ja kurkku-tomaattiviipaleet sekä vaaleeta ja tummaa leipää. Lounas on perunaa ja soossia ja säpsäkästi silpottu salaatti. Päivällinen on pöytä täynnä lautasia, piimät ja maidot, pari kattilaa ruokaa täynnä sekä porkkanaraaste. Ne ovat koko perhe syö samaa -juttuja. Palat ovat taas omia pieniä juttuja. Arjen onnen hetkiä.

Aamulla on raivostuttavaa syödä kiireessä hammasharja toisessa kädessä samalla farkkuja päälle kiskoen ja lapsia hereille karjuen. Viikonloppuna juon ensin pannullisen teetä nojatuolissa ja tuijottelen seiniä. Sitten suunnittelen hartaasti, mitä sielu ja ruumis juuri nyt kaipaisivat. Päivästä tulee valtavan hyvä, jos saa vuohenjuustoa ja tomaatteja ja ruisleipää ja paahtoleipää ja hunajaa. Ja vielä toisen pannullisen teetä.

Välipalalla on parasta kaksi palaa suklaata ja pähkinöitä. Ja pannullinen teetä. Ja hiljainen hetki. Töiden jälkeen välipala on parhaimmillaan.

Iltapala on ehkä paras pala kaikista. Ennen sitä syödään ehkä jo alkuiltapala keittiössä muun perheen kanssa. Varsinainen oma iltapala nautitaan nojatuolissa tai sohvalla tyynyjä ympärillä ja viltti jalkojen päällä. Telkkari voi olla auki, mutta vain jos sieltä tulee jotain tosi hyvää. Iltapalalla syödään pikkupaloja. Sen valmistaminen kestää hetken. Se pitää myös suunnitella, koska palojen pitää olla kauniisti lautasella. Eri väriset palat ovat parhaita. Marjoja ja juustoa ja rypäleitä ja hapankorppuja ja tomaattia ja...

Yöpala on harvinaista herkkua. Kesällä ehkä, mökin terassilla, jotain jääkaapin tähteitä tai pikkuriisipiirakoita ja lasi viiniä. (Melkein itkettää, kun ajattelee tuota hetkeä nyt, kun koko talvi on vielä edessä.)

Myöhäisaamupala, välivälipala ja myöhäisiltapala ovat ihania variaatioita edellisistä. Ne mahdollistavat pikkupalojen syömisen ympäri vuorokauden. Palojen suunnittelu ja hetken odottaminen on jo puolet ilosta. Toisaalta taas hetken piloille meneminen kiireen, hössötyksen, tyhjän ruokakaapin, yleisen ärtymyksen tai muun maailman pahuuden takia, on... kaamea epähurmio.