Ukkeli

”Millon sä äiti kirjoitat musta?” Nyt, muru.

Olet hämmästyttävän hajamielinen. Manaan mielessäni, miten yhden asian pysyminen viisi minuuttia päässäsi voi olla niin vaikeaa. Usein saarnaan sinulle noin metrin korkuisesta vaatevuoresta huoneessasi. Koulurepussasi on tavaroita vuosikausien takaa. Vaatekaapista otat aina ensimmäisen summamutikassa käteesi osuvan vaatekappaleen päällesi. Sängystäsi et löydä koskaan yöpaitaa. Minä löydän niitä viisi. Ruokasi syöt aina kuin pelkäisit sen katoavan lautaselta alle minuutissa. Kärsimättömyytesi on minulta. Räjähdät sekunnissa ja lepyt kolmessa. Koitan saada sinua yöllä kiinni, kun kävelet unissasi pitkin taloa. Yritän etsiä sinua peiton alta aamuisin, kun muut ovat jo hereillä. Tunnen valtavan onnen humauksen, kun laahustat jättikokoisen pehmosi kanssa unimyssy päässäsi ohitseni. Kuuntelen, kun soitat ja äyskit väärin meneville nuoteille. Hymyilen innollesi, kun kerrot kivilajeista maailman hienoimpana asiana. Tai skeittailusta. Tai keihäänheitosta.

Katson usein teitä murusia ja mietin, miten minusta tuli noin ihmeellisiä olentoja. Kauniit silmäripsesi näen itsellänikin peilissä ja innostuksesi musiikkiinkin ymmärrän. Mutta miten sinusta tuli noin uskomattoman oikeudentajuinen, empaattinen ja reilu tyyppi? Katson hämmästyneenä, kuinka saat 16 kaverin synttäreillä kaikki pysymään hallinnassa ja menon hauskana. Siskojesikin mielestä olet maailman mahtavin ukkeli.

Jalkasi kasvoi kesän aikana kaksi numeroa. Pituudessa hurahdat parin vuoden sisään ohitse. Yhä useammin jääkaapin sisältö ei riitä nälkäsi laannuttamiseen. Saat sydämellä varustettuja tekstareita luokkasi tytöiltä. Apua, minä ajattelen. Otan sinut kainaloon. Siinä me ollaan ja luetaan Mauri Kunnasta tai Guinnessin suurta ennätyskirjaa. Ajattelen pientä poikaa, joka matki ihaillen isosiskon Titi Nalle -koreografioita vaippa lököttäen ja lykki muovista ruohonleikkuria pitkin pihaa. Sydämessä on jotakin niin isoa, että sitä ei saa sanoiksi. Joka ikinen sana on sata kertaa totta, kun sanon rakastavani sinua hirmuisesti. ”Joo, tiedän, äiti”, sanot ja jatkat iltapäivän sählypelin hyökkäystilanteen etenemisen selvittämistä.